Olen heinäkuun pituiseksi venähtäneen tauon jälkeen käynyt jo kolme kertaa lenkillä, ja tarkoitus olisi jatkaa keväällä aloitettua kuntoprojektia. Olen ollut täydellisessä rapakunnossa jo useamman vuoden, vaikka lapsena olen ollut varsin liikunnallinen, harrastanut telinevoimistelua vuosia ja käsipalloa. No, keväällä sain otettua itseäni niskasta kiinni, ja raahattua itseni lenkkipoluille. Sinnittelin monta viikkoa, mutta heinäkuussa tapahtui paha notkahdus rutiineista loman muodossa, ja liikunta jäi samantien.

Kalenteriin etukäteen merkityt lenkit eivät toimineet, joten otin nyt tavaksi kirjata lenkit jälkikäteen. Pidän treeni-ja ruokapäiväkirjaa, johon kirjoitan ylös jokaisen päivän kohdalle, mitä olen syönyt ja milloin, kävinkö lenkillä ja minkä pituisella, juoksinko vai kävelinkö, jne. Päiväkirja todella motivoi, joten sitä kannattaa kokeilla, jos lenkille tai salille lähtö tökkii. Itse en käy salilla, luotan lenkkeilyyn ja kotijumppaan.

Kirjaan ylös syömiseni, sillä tavoitteeni on liikunnan lisäämisen ohella muuttaa ruokailutottumuksiani astetta terveellisemmiksi ja pudottaa muutama huomaamatta kertynyt kilo. “Elän syödäkseni” olisi syytä kääntää muotoon “syön elääkseni.” Lisäksi olen ollut jo yli 10 vuotta kasvissyöjä, mutta en ole oikeastaan ikinä ollut kovin tarkka siitä, saanko kaikki tarvittavat vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet. Väitän tosin, että ruokavalioni on monipuolisempi, kuin parin tuntemani “lihansyöjän.” :—-)

Kun liikunta on nyt (toivottavasti) tullut kiinteäksi osaksi elämääni, on aika kiinnittää huomiota liikuntavarusteisiini. Niin siis mihin? Omistan alakoulun vitosluokalla minulle hankitut Leviksen lenkkarimaiset vapaa-ajan kengät, ja tuulipuvun, jonka vanhempani ostivat minulle suunnilleen väkisin 7 vuotta sitten. Lenkkeily ei ehkä ole aivan niin varusteista kiinni, kuin moni muu liikunta, mutta olisihan se mukava omistaa juoksulenkkarit ja jonkinlaisia liikuntaan tarkoitettuja vaatteita. Ainoa hankinta, jonka olen lenkkeilyharrastukseni aloitettuani (joka tapahtui siis keväällä, syksyn säälittävää kolmen viikon yritystä ei lasketa, eikä varmaankaan CV:ssä harrastusten kohdalla jo vuosikausia roikkunutta merkintää “lenkkeily” ) tehnyt, oli tietenkin aivan pakolliset urheilurintsikat. Pitsiliiveistä kun ei ole kovin paljon tukea, jos pitää juosta pidemmälle kuin bussipysäkille tien toiselle puolelle. Omistan siis mustat, Triumphin oikein hyvät urheilurintsikat ja lähes-lenkkarit, näin kesällä kun ei tuulipuvusta ole iloa, hikihän siinä tulisi ennen kuin ovesta ulos pääsisi.